27. syyskuuta 2005

Vapaaehtoisia harrastuksia minulla on mm. nukkuminen. Olen kyllä niin aamu-uninen, että aamutarpeilla käydään siskon kanssa tosi pikaisesti ja sitten mennään takaisin nukkumaan. Herätään sitten uudestaan puolilta päivin ja mennään pitemmälle lenkille.
Sisko lahjoitti minulle vanhan aamutossunsa, se on niin ihana! Sitä on hauska repiä ja vetää kilpaa. Lempileluni on edelleenkin haukkuva lelukoira, Hopo. Itse asiassa tämä on Hopo JR. sillä yhdelle olen antanut jo viimeisen hoidon.
Laumani mielestä on turhauttavaa kuinka kaivan äänekkäimmän leluni aina parhaaseen telkkarin katselu aikaan. Sitä sitten vingutan niin kauan kunnes joku huomaa minut.
 

Koiran elämäni ei olisi täydellistä ilman rapsutuksia, silloin kun sisko asui vielä kotona, kävin aina vuoron perään äidin, iskän ja siskon luona rapsutettavana.
Nykyään täytyy tyytyä siihen, että vain äiti ja iskä rapsuttavat minua.
 

Ehdotonta on kyllä siskon syliin tunkeminen, kun hän tulee tapaamaan minua. Huokailen syvään ja nautiskelen huomiosta. Sisko on kyllä sitä mieltä etten ole mitään sylikoira kokoa, mutta omasta mielestä mahdun vallan hyvin.

Äiti on välillä saanut sätkyt kun olen käynyt vähän piehtaroimassa herkullisissa aromeissa. Hänen mielestään haisen ihan raadolle, mutta mitäpä hän ymmärtäisi minun hajumaailmastani. Toinen jekkuni on namujen varastaminen. Kotona on välillä niin yksinäistä, että syön ikävääni. Joudun varmaan kohta laihdutus kuurille, pömppää on vähän kertynyt. Kaikilla kunnon koirilla on pieni kessi ja minä kun en ole mikään näyttelykoira niin ei se nyt niin tarkkaa ole!