Mikä J-pussi on?

J-pussi on ohutsuolen loppuosasta rakennettu ulostesäiliö, joka on tehty potilaalle jolta on jouduttu poistamaan paksu- ja peräsuoli. Kehon sisäisen ulostesäiliön ansiosta potilas ei joudu käyttämään avannetta. Lisäksi saavutetaan huomattavasti pienempi ulostustiheys verrattuna siihen, että ohutsuoli olisi liitetty suoraan peräaukkoon.

Yleensä leikkausta käytetään haavaisen paksusuolentulehduksen tai paksusuolen polypoosian hoitoon, mutta nykyään on alettu tekemään J-pusseja myös paksusuolesta peräsuolen syöpää sairastaville.

Normaali ruuansulatusjärjestelmä.	J-pussileikatun ruuansulatusjärjestelmä.

Kuinka J-pussi tehdään

J-pussi tehdään suurin piirtein seuraavalla tavalla:

Paksusuoli poistetaan kokonaan ja peräsuoli katkaistaan jonkin verran linea dentatan yläpuolelta.

Linea dentata on kohta, jossa anaalikanavan limakalvon tyyppi muuttuu. Linea dentatan yläpuollella, eli peräsuolen puolella, limakalvo on intestinaalista tyyppiä ja linea dentatan kohdalla tyyppi vaihtuu muuntuneeksi ihoepiteeliksi. Linea dentatan yläpuolella on myös ns. transitional zone, eli 0.5 - 1.0 mittainen siirtymäalue, jolla oletetaan olevan merkitystä pidätyskyvyn kannalta, koska tällä alueella sijaitsee hermopäitä, joiden avulla aistitaan ero ulosteen ja suolikaasun välillä.
(Kuva 2.)

Ohutsuolen loppupää käännetään kaksinkerroin ja avataan väliin muodostunut "sisäseinä", jonka jälkeen osat ommellaan 15 - 20 cm pitkäksi pussiksi. Taitekohtaan tehdään ulosteen kulkua varten reikä.
(Kuva 3.)

Lopuksi säiliö kiinnitetään. Tehdyn pussin alapäätä vedetään sulkijalihasten muodostaman suppilon läpi ja liitetään joko aivan anaali-ihon reunaan tai hieman rektum-limakalvon puolelle. Liitos voidaan tehdä joko ompelemalla tai niittaamalla metallihakasin. Tikit sulavat aikanaan pois. Hakaset puolestaan saavat olla niin kauan kuin pysyvät ja jos ne joskus myöhemmin alkavat vaivaamaan, voidaan ne nypätä pois.
(Kuva 4.)

Kuva 1	Kuva 2	Kuva 3	Kuva 4
Normaali suolisto.	Paksu- ja peräsuoli poistetaan.	Rakennetaan J-pussi.	Kiinnitetään J-pussi.

Leikkauksesta käytetään nimeä peräaukon säästävä proktokolektomia.

Ileum-säiliö voidaan rakentaa monella tavalla.

S-pussi, Parks 1978.	J-pussi, Utsunomiya 1980.	H-pussi, Fonkalsrud 1980.	W-pussi, Nicholls 1985.

Suomessa tehdään aina J-pussi, mutta ohutsuolisäilö voidaan toteuttaa myös muilla tavoilla. Potilaan kannalta eroa on lähinnä tilavuudessa ja elastisuudessa, potilastyytyväisyys ja komplikaatiot ovat suunnilleen samalla tasolla toteutustavasta riippumatta.

Suomessa säästävä proktokolektomia on ollut käytössä vuodesta 1985.

Koneellisesti vai käsin

J-pussin ja anaalikanavan liitos voidaan tehdä joko käsin tai koneellisesti. Molemmilla koulukunnilla on omat kannattajansa, eikä ole täysin ehdotonta vastausta sille, kumpi vaihtoehdoista on parempi.

Koneellisessa menetelmässä (double stapling) J-pussi kiinnitetään peräsuolen katkaisukohtaan toimenpidettä varten suunniteltujen nitojien avulla. Käsin tehtäessä, liitos tehdään käsin. Toinen merkittävä ero tekniikoiden välillä on, että koneellisessa menetelmässä anaalikanavan seutua käsitellään vähemmän. Käsin tehtäessä pintasolukko, linea dentatan seudulta ylös aina katkaisu kohtaan saakka, kuoritaan pois (mucosectomy), ja J-pussi kiinnitetään neulomalla sulkijalihaksiin. Koneellisesti tehtäessä, anaalikanavan limakalvo jätetään koskemattomaksi ja J-pussi kiinnitetään peräsuolen katkaisukohtaan..

Tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, että koneellisesti tehtäessä lopputulos olisi parempi: vähemmän komplikaatioita, toiminnallinen tulos, mukaan lukien pidätyskyky on parempi, lyhyempi sairaalassa oloaika jne. Mahdolliset leikkaussauman vuodot ovat yhtä todennäköisiä molemmissa tapauksissa, mutta ne paranevat koneellisesti tehdyillä nopeammin. Lisäksi koneellisen vaihtoehdon puolesta puhuu se, että se on nopeampi ja helpompi toteuttaa.

Käsintehdyn liitoksen kannattajat ovat huolissaan siitä, että koneellisesti tehtäessä jätetään jäljelle riskialtista pintasolukkoa. Tästä seuraa riski myöhemmin ilmaantuville tulehduksille ja dysplasia muutoksille. Toisaalta, on olemassa tapauksia, joissa "mukosektomian" jälkeen on kuitenkin ilmaantunut syöpää. Tämä on aiheutunut siitä, että pintasolukkoa ei sittenkään ole saatu poistettua aivan täydellisesti. Käsintehdyssä leikkauksessa huonona puolena on se, että nämä mahdollisesti jäljelle jäävät saarekkeet sattaavat sijaita J-pussin ja anaalikanavan liitoskohdan takana "piilossa", jolloin niitä ei nähdä kontrollitähystyksissä. Koneellisesti tehtäessä jäljelle jäävä pintasolukko jää nähtäville, jolloin sen kehitystä voidaan seurata tähystyksellä ja ottaa tarvittaessa koepaloja. Lisäksi jäljelle jäänyt pintasolukko pystyään tarvittaessa poistamaan, ilman että J-pussi jouduttaisiin poistamaan.

Riippumatta siitä kumpaa koulukuntaa leikkaava kirurgi edustaa, olisi hyvä että hän hallitse molemmat tekniikat, siltä varalta että laitteet saattavat mennä epäkuntoon tai jostain muusta syystä niitä ei pystytä käyttämään. Ja tietyissä tilanteissa käsin tehtyä liitosta ja siihen liittyvää pintasolukon kuorintaa suositellaan. Tällaisia tapauksia ovat ainakin UC potilaat, joilla on syöpää tai dysplasiaa peräsuolessa, ja FAP potilaat joilla on peräsuolen alueella polyyppeja.

j-pussi | sanasto | linkit